Ihoikävä

Koskettaminen on ihmisyyden ydintä eikä tuntoaistia turhaan ole kutsuttu aisteistamme syvimmäksi ja evolutiivisesti vanhimmaksi. Tunto on elämämme ensimmäinen aisti, joka myös hiipuu taipaleemme lopussa kaikkein viimeisimpänä. Lempeä, hyväksyvä kosketus saa oksitosiini-hormonin virtaamaan ja kehomme kokemaan turvan tunnetta. Stressihormoni kortisolin määrä laskee ihmiskosketuksen myötä ja olomme rauhoittuu. Tämän tuoksinassa myös vastustuskykymme vahvistuu.

Pandemian myötä halattavien piiri on pienentynyt eikä kaikilla välttämättä ole ketään, jota koskettaa. Puhutaan ihoikävästä, jonka moni näinä aikoina taatusti tunnistaa. Ihmisellä on ikävä toisen syliin.

Olemme laumaeläimiä ja meistä jokaisella on tarve tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja kosketetuksi. Onneksi silittää voi myös itseään; koskettaa lempeästi kuin kissaa paijaisi. Sitä suosittelee esimerkiksi myös moni uniongelmien aiheuttamaan yölliseen ahdistukseen perehtynyt asiantuntija. Kun mielessä myllertää ja ahdistus nostaa päätään, laske kätesi rinnan tai vatsan päälle ja silittele.

Ihoikävää helpottavat luonnollisesti hieronnat ja muut kosketushoidot. Sitä saattaa lievittää hiukan myös painopeitto - ja myös puiden halaamisesta on kehkeytynyt aiempaakin relevantimpi vaihtoehto entistä useammalle.

On syytä muistaa, että pandemiakin loppuu joskus ja toivo pilkahtelee jo. Tulossa ovat ajat, jolloin voimme taas täysin siemauksin halailla.