Neuroarkkitehtuuri – Miltä aistiystävällinen koti tuntuu?

Ajankohtaisessa sisustamisessa ammennetaan neuroarkkitehtuurin opeista ja pyritään luomaan kodista aisteja hellivä ja palautumista tukeva kokonaisuus. Mutta mistä tällainen tila oikeastaan rakentuu? Vastaus löytyy yllättävän läheltä – ihmisyyden juurilta.

Miltä koti tuntuu?

Sisustamisessa kysytään nyt, miltä koti tuntuu. Näköaisti ei ole enää pääosassa, vaan tilaa lähestytään myös valon, äänimaailman, tuoksujen ja materiaalien näkökulmasta. Kiinnostus aistit laaja-alaisesti huomioivaa sisustamista kohtaan kumpuaa nykyajan tarpeesta luoda kodista rauhoittava sekä palauttava turvapaikka.

Mitä on neuroarkkitehtuuri?

Neuroarkkitehtuuri tarjoaa tieteellistä ymmärrystä siitä, miten tällainen tila rakentuu. Arkkitehtuurin ja neurotieteen yhdistävä tieteenala tutkii tilan ja aivojen välistä vuorovaikutusta ja kysyy: millaisessa paikassa ihminen voi hyvin?

Sisustustrendit nimittäin muuttuvat, ihmisen aivot eivät. Homo sapiens ei enää asu luolassa, mutta viihtyy edelleen ympäristössä, joka viestii aivoille luonnon läheisyydestä ja turvasta.

Neurotieteet ja arkkitehtuurin yhdistävä neuroarkkitehtuuri huomioi, miten rakennettu ympäristö ja fyysinen tila vaikuttavat aivotoimintaamme, käyttäytymiseemme sekä tunteisiimme. Ymmärtämällä näitä yhteyksiä voimme rakentaa ympäristöjä, jotka parantavat muun muassa oppimiskykyä, muistia ja mielenterveyttä.

”Arkkitehtuuri on fyysinen tieteenala, mutta sen vaikutukset ovat kovin aineettomia. Terveyttä tukevassa tilassa esimerkiksi stressinsietokyky nousee”, kertoo Laura Arpiainen, Aalto-yliopiston terveys- ja hyvinvointiarkkitehtuurin professori.

Historiasta nykypäivän aistiystävälliseen suunnitteluun

Neuroarkkitehtuuri on melko tuore poikkitieteellinen tutkimussuuntaus: ensimmäiset askeleet aivotieteen ja rakentamisen yhdistämisessä otettiin 1900-luvun puolivälissä. 2000-luvulle tultaessa tieto ja ymmärrys aivojen toiminnasta on jatkuvasti lisääntynyt, ja tutkimustietoa sovelletaan rakentamisessa yhä enemmän. Kyse ei kuitenkaan sinänsä ole mistään täysin uudesta lähestymistavasta.

”Arkkitehtuurissa on aina pyritty huomioimaan, minkälaisia tunteita tila ihmisessä herättää. Neuroarkkitehtuuri kuitenkin tarjoaa meille nykyään työkalut mitata tilan vaikutusta aivotoimintaan ja selittää sitä tieteellisesti”, toteaa Laura.

Kuuluisa esimerkki neuroarkkitehtuurin aikaa edeltävästä aistiystävällisestä rakennuksesta on vuonna 1933 valmistunut Aino ja Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola. Runsas luonnonvalo, värienkäyttö sekä ympäröivän mäntymetsän äänet ja tuoksut muodostavat ihmistä kokonaisvaltaisesti hoitavan ympäristön. Yksityiskohtien määrä ihastuttaa edelleen: Alvar Aalto suunnitteli kaikkiin huoneisiin muun muassa hiljaiset ja roiskeettomat käsienpesualtaat.

Tuoreena esimerkkinä aistit huomioivasta suunnittelusta Laura mainitsee vuonna 2018 valmistuneen Helsingin Uuden lastensairaalan äänimaailman. Rakennuksen jokaisessa kerroksessa on oma generatiivinen eli jatkuvasti uusiutuva äänimaailma, jonka tavoitteena on vaimentaa sairaalaympäristön ääniä sekä lievittää lasten ja vanhempien jännitystä.

”Olemme sen verran fiksuja eläimiä, että huomaamme, jos samat äänet toistuvat nauhoitteella. Alati varioiva äänimaailma mimikoi luonnon olosuhteita.”

Mistä syntyy aistiystävällinen koti?

Neuroarkkitehtuurin tutkimustietoa hyödynnetään usein julkisten ja yhteisten tilojen, kuten sairaaloiden, hoivakotien, koulujen ja toimistotilojen suunnittelussa. Mutta mistä syntyy aistiystävällinen koti?

Yllättäen neuroarkkitehtuurin asiantuntija kehottaa etsimään vastausta omasta itsestään. Laura toteaa, että viihtyisä koti on henkilökohtainen kokemus, eikä se synny tiettyä neurotieteellistä reseptiä noudattaen. Neuroarkkitehtuuri tarjoaa hyviä työkaluja hyvinvointia tukevan tilan luomiseen, mutta kun kyseessä on kotiympäristö, yksilölliset mieltymykset ja kulttuuri ovat isossa roolissa. Väri, joka miellyttää yhtä, voi puistattaa toista.

Laura korostaa henkilökohtaisten esineiden merkitystä kotiympäristössä. Perhevalokuvia ei trendikkäissä sisustuksissa tällä hetkellä näy, mutta juuri tavarat, joihin liittyy muistoja ja tunteita, rakentavat kodista viihtyisän pesän. Rakkaisiin esineisiin, kuten valokuviin tai perittyihin huonekaluihin, kietoutuu tarinoita ja historiaa, jotka auttavat meitä ymmärtämään paikkaamme maailmassa. Ihminen on lajina tarinankertoja ja keräilijä.

“Kotisi on oma tilallinen taideteoksesi, veistos, jonka sisällä elät. Tee siitä itsellesi miellyttävä pesä”, kiteyttää Laura.

Aistiystävällinen kotiympäristö: Vinkit eri aisteille

Kuuloaisti

Jatkuva taustahäly ja meteli aiheuttavat kehossa matalan tason stressitilan. Paksuilla kangasverhoilla ja matoilla voit pehmentää tilan äänimaailmaa sekä vaimentaa kaikumista. Jos melutekijöitä ei voi poistaa, kokeile rentouttavaa harmaata kohinaa (grey noise). Hermosto nauttii luonnon äänistä, joten avaa ikkunat linnunlaululle tai soita luontoääniä kotona.

Näköaisti

Luonnonvalolla on suuri vaikutus hyvinvointiimme, sillä se rytmittää kehon sisäistä kelloa. Maksimoi luonnonvalon määrä päivällä avaamalla verhot ja sijoittamalla työpiste mahdollisuuksien mukaan ikkunan ääreen. Päivänvalo aktivoi hermostoa ja edistää D-vitamiinin muodostumista. Etenkin aamulla saatu luonnonvalo syventää yöunta.

Jäljittele kodin valaistuksella auringonvalon rytmiä himmentämällä valoja iltaa kohti. Käytä kirkkaiden kattovalaisimien sijaan useampia pieniä valonlähteitä. Kynttilänvalo luo tunnelmaa hämärän laskeuduttua. Mehiläisvaha- tai soijakynttilä on terveydelle parempi vaihtoehto kuin tavallinen parafiinikynttilä, joka vapauttaa ilmaan pienhiukkasia, nokea ja haitallisia yhdisteitä.

Tuo kotiisi biofiilisia elementtejä, eli luonnosta peräisin olevia tai luontoa jäljitteleviä tekijöitä: viherkasveja ja luonnonmateriaaleja sekä suosi huonekaluissa orgaanisia pyöreitä muotoja. Termi perustuu sanaan biofilia, mikä tarkoittaa rakkautta luontoa ja kaikkea elävää kohtaan.

• Kokeile näitä: Pesosen mehiläistarhojen ja Kaurilan Saunan mehiläisvahakynttilät, Infinita suolatuikku

Tuntoaisti

Suosi luonnonmateriaaleja, kuten puuta, kiveä, nahkaa, villaa ja savea. Lämmin, käsittelemätön tai öljytty puu rauhoittaa. Sen sijaan muovi ja kylmä metalli sekä lasi pitävät aivot helpommin valppaustilassa. Struktuuriltaan vaihtelevat pinnat jäljittelevät luonnossa esiintyvää monimuotoisuutta, minkä mukaisesti tekstiileissä voi suosia eri tekstuureja karheista pehmeisiin.

Hajuaisti

Hajuaisti on voimakas aisti, koska sillä on suora yhteys aivojen muistialueisiin. Kokeile eteerisiä öljyjä aromaterapeuttisesti diffuuserissa. Öljyjen ainesosat pääsevät nenän kautta aivojen limbiseen järjestelmään, joka osallistuu muun muassa muistojen ja tunteiden käsittelyyn. Siten tuoksut voivat herättää muistoja ja vaikuttaa myös vireystilaan ja keskittymiseen.

• Laventeli aktivoi serotoniinin tuotantoa, mikä rentouttaa ja rauhoittaa.

• Rosmariini puolestaan auttaa keskittymään.

• Sitruuna taas selkeyttää ajatuksia.

• Mänty virkistää.

Muista annostella öljyjä maltillisesti tuoksukivelle tai diffuuseriin sekä huomioida lapset ja lemmikit.

• Kokeile näitä: Serene House -diffuuseri, Frantsilan eteeriset öljyt, SEES Tuoksukivi ja eteeriset öljyt

  
  

Tutustu Ruohonjuuren valikoimaan:
Eteeriset öljyt 
Diffuusorit ja tuoksulamput 

Teksti: Mia Zambra

Kuvat: Puttonen Ruska