Pelastetaan metsät!

Valitettavasti Suomen metsillä ei mene hyvin; metsämaisemamme yksipuolisine puupeltoineen on pitkälti ihmisen muokkaamaa. Koskemattomia metsiä ei maassamme oikeastaan enää ole. Suomen metsäpinta-alasta alle 3 % on vanhoja, luonnontilaisia metsiä - ja luonnontilaisen kaltaisiakin metsiä on enää alle 10 %.

Kaksi kolmasosaa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia. Metsillä on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, sillä ne varastoivat ja sitovat hiiltä. Suomen metsien hiilivarasto ja -nielu ovat romahtaneet huolestuttavasti intensiivisen metsätalouden seurauksena.

Tällä hetkellä vain alle 6 % Suomen metsistä on suojeltu pysyvästi. Suomen luontopaneelin ja Euroopan unionin biodiversiteettistrategian mukaan 30 % metsistä tulee suojella, tästä 10 % tiukasti. Metsien pelastamisella on siis kiire; kaikki jäljellä olevat luonnonmetsät pitää suojella. Yhtään luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista metsää ei saa enää hakata.

Luontokato etenee Suomenkin metsissä

Tiesitkö, että Suomen metsien siimeksissä elää noin 20 000 lajia? Metsissämme eliöiden välisiä vuorovaikutussuhteita on satojatuhansia, monet näistä ulottuvat myös metsien ulkopuolelle. Metsät ovat merkityksellisiä, itseisarvollisia ekosysteemejä. Metsiin ei pidäkään suhtautua pelkästään ihmisten hyödykkeinä ja taloudellista arvoa tuottavana “vihreänä kultana”.

Voimakkaan talouskäytön seurauksena peräti 833 metsälajia ja 76% metsien luontotyypeistä on uhanalaistunut. Biodiversiteetin kaventuminen ei siis ole pelkästään Amazonin sademetsien kaukainen ongelma vaan luontokato etenee kovaa kyytiä myös Suomessa; esimerkiksi useiden aiemmin yleisten eliölajien kannat ovat kotometsissämmekin romahtaneet.

Vuonna 2019 tehdyn uhanalaisuusarvioinnin mukaan kolmasosa Suomen uhanalaisista eliölajeista elää ensisijaisesti metsissä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan peräti 35 % linnuistamme ja sammalistamme sekä 25 % jäkälistämme ja 20 % sammakoisamme ovat uhanalaisia. Luontokadon etenemistä kuvaa myös se, että uhanalaisten määrä on kasvanut kiihtyvää tahtia: kun vuonna 2000 uhanalaisten osuus oli 8 % arvioiduista lajeista, vuonna 2019 uhanalaisia oli jo 11,9 %.

- Esimerkiksi hömö- ja töyhtötiaiset ovat uhanalaistuneet. Äitini lapsuudessa hömötiainen oli jokapaikan lintu. Se ei ole vaatelias erikoislaji vaan ihan tavallinen metsälaji, joka tarvitsee pärjätäkseen vanhan metsän kolopuita. Koska niitä ei hakatusta maisemasta löydy, on hömötiaistenkin määrä on laskenut romahdusmaisesti - ja nykyään onkin onnekas, jos sellaisen näkee, Luonto-Liiton ja Ruohonjuuren yhteisen metsienpelastusprojektinkin puitteissa metsäkartoitusta tekevä Ida Korhonen kertoo.

Myös niinkin tavallisen metsälajin kuin mustikan määrä on vähentynyt merkittävästi hakkuiden ja voimakkaan maankäytön seurauksena. Sen lisäksi, että intensiivinen metsätalous on ensisijainen syy metsän eliölajien uhanalaistumiselle, uhkaavat hakkuut myös soiden ja vesistöjen lajeja.

Metsiemme monimuotoisuus lajikirjoineen ja elinympäristön diversiteetteineen hupenee kovaa kyytiä; luontokato siis etenee ja metsiemme ekosysteemit ovat pulassa. Siksi Suomen metsät on siis pelastettava ja luontokato täytyy pysäyttää. Ruohonjuuren myöntämän 40 000:n euronkin lahjoituksen turvin Luonto-Liiton metsäryhmä tekee tärkeää työtä suojeltavia metsiä kartoittamalla ja metsiemme tilasta viestimällä.

- Luontokato ja ilmastonmuutos ovat planeettamme kohtalonkysymyksiä. Jos niitä ei saada ratkaistuksi, maapallo ei säily elinkelpoisena. Suomessa vanhojen metsien ja luonnonmetsien suojelu on yksi tehokkaimmista tavoista taistella luontokatoa vastaan.  Siksi Ruohonjuuri antoi lahjoituksen nimenomaan Luonto-Liiton metsäryhmälle, Ruohonjuuren hallituksessa vaikuttava Laura Räsänen toteaa ja jatkaa:

- Ruohonjuuressa halutaan kantaa kokonaisvaltaista vastuuta ympäristöstä ja metsät kuuluvat olennaisena osana tuohon suureen kokonaisuuteen.

Mielikuvissamme suomalaiset ovat luontoyhteydeltään uniikkia metsien kansaa, joka samoaa siimeksen suojissa honkien huminaa kuunnellen. Kuitenkaan suuri osa suomalaisista ole koskaan käynyt luonnonmetsässä.

Suurella sydämellä vanhojen metsien puolesta

Suomi on sitoutunut suojelemaan vanhat metsät ja luonnonmetsät. Suomi vartoaa EU:lta eksaktia määritelmää suojeluperusteisesta luonnonmetsästä, ja sitä odotellessa arvokasta metsää voi tuhoutua.

- Suomalaisten täytyy suojella suomalainen luonto. Kukaan muu ei tule suomalaisia metsiä pelastamaan, Laura Räsänen toteaa.

Suomen metsät ovat ainutlaatuisia

Nykyisin Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtajana toimiva ja metsätieteitä opiskeleva Ida Korhonen halusi lapsena lähteä suojelemaan sademetsiä niiden valtavan lajikirjon ja nopean häviämisen vuoksi. Luonto-Liiton toimintaan päädyttyään Ida tajusi, että boreaaliset metsät ovat ihan yhtä uhattuja kuin sademetsät - ja myös pohjoiset metsät ovat ainutlaatuisia ja monimuotoisia. Harhakuvitelma sademetsien hienommuudesta haihtui, kun kokemus äärimmäisiin olosuhteisiin sopeutuneiden pohjoisen metsien ainutlaatuisuudesta kasvoi.

- Mitä enemmän olen ollut Suomen metsissä ja mitä enemmän olen niistä on oppinut, sitä enemmän olen alkanut niitä rakastaa, Ida Korhonen kuvailee.

Ida Korhonen ja muut Luonto-Liiton metsäryhmäläiset ahertavatkin uutterasti luonnonmetsien puolesta ja luontokadon pysäyttämiseksi esimerkiksi tekemällä metsäkartoituksia. Ruohonjuuren tukeman projektin puitteissa kartoituksia tehdään kuntien ja seurakuntien omistamissa metsissä. Tämän lisäksi Luonto-Liiton metsäryhmä ja Ruohonjuuri viestivät yhdessä Suomen metsien tilasta ja kannustavat ihmisiä toimimaan luontokadon pysäyttämiseksi.

Metsänkartoitus on kustannustehokas tapa ehkäistä luontokatoa

Metsäkartoitusten tekeminen on yksi kustannustehokkaimmista tavoista suojella Suomen metsien monimuotoisuutta. Suurin osa Ruohonjuuren 40 000 euron lahjoituksesta käytetäänkin juuri Luonto-Liiton metsäryhmän tekemiin metsäkartoituksiin, koska niiden avulla voidaan saada merkittävästi suurempia määriä metsiä suojeluun kuin metsää ostamalla. Pienempi osa lahjoituksesta käytetään viestintään, jonka avulla sekä viedään ihmisiä metsiin ja murretaan metsiemme tilaan liittyviä myyttejä että kannustetaan ihmisiä suojelemaan metsiä sekä etsimään ja edistämään vaihtoehtoja hakkuille.

Metsäkartoitustyö yksityismetsissä, joiksi luetaan myös kuntien ja seurakuntien metsät, perustuu siihen, että jos metsästä löydetään tiettyjä luontoarvoja (vanhan metsän rakennepiirteitä ja lajistoa), voidaan niiden perusteella esittää kohdetta suojeltavaksi. Yksityismetsän suojelusta saa tällöin METSO-korvausta. METSO-suojelu on yksi valtion keino torjua luontokatoa yksityismetsissä. Valtion metsät tulisi suojella samoilla perusteilla, mutta toistaiseksi [kesäkuu 2022] tämä ei vielä toteudu.

Kesäkuussa Ida Korhonen oli kartoittamassa metsiä Inarin liepeillä Riestovaaran rinteillä. Noiden pohjoisten metsien rakennepiirteistä suojelun näkökulmasta hänen silmäänsä pistivät vanhat aihkimännyt ja kuuset sekä kelot ja lahopuun määrä. Niiden lisäksi soisuus, korpisuus, vanhat lehtipuut ja metsäpalohistoria ovat suojeluperustetta lisääviä luontoarvoja.

Riestovaaran metsissä Ida kartoittajakavereineen löysi useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja, joihin lukeutuvat ainakin harmaanokijäkälä, kuusenneulajäkälä, hongantorvjäkälä, aarninappu, sirppikääpä ja kalkkikääpä.

Lue lisää ja liity metsäluonnon puolustajien pontevaan porukkaan : www.luontoliitto.fi/metsa