Ruohonjuuren työntekijöillä on mahdollisuus käyttää palkallista työaikaansa vapaaehtoistyöhön paremman maailman puolesta. Joka ikinen kuukausi yksi ruohonjuurelainen pääsee yhdeksi päiväksi töihin itse valitsemaansa järjestöön tai muuhun parempaa maailmaa rakentavaan projektiin. Palkan tästä vapaaehtoistyöpäivästä maksaa Ruohonjuuri. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan!
Ruohonjuuren henkilökunnan koulutuksesta vastaava ravintoterapeutti Eijaliisa teki vapaaehtoistöitä HelsinkiMissiossa, jonka toiminnalla vähennetään yksinäisyyttä niin nuorten kuin senioreiden ja lapsiperheiden osalta.
Eijaliisa osallistui Haagassa sijaitsevan ruotsinkielisen Bertahemmetin asukkaiden aamupäiväkävelylle. Bertahemmetin rouvien lenkkiseurana on aina keskiviikoisin yksi tai kaksi ihmistä HelsinkiMissiosta. Apua ulkoillessa tarvitaan konkreettisesti esimerkiksi pyörätuolin työntämisessä.
Eijaliisa halusi tehdä vapaaehtoistyöpäivänsä juuri ikäihmisten parissa.
- Koen, että meillä Suomessa vanhukset ovat vähän sivuun jäävä ihmisryhmä. Monilla heistä ihmiskontaktit ovat vähäisiä, ja yksinäisyyttäkin saattaa olla, Eijaliisa kertoo.
Ravintoterapeuttina häntä kiinnostaa myös se, miten seniorit syövät ja voivat - onhan ravinnolla ja hyvinvoinnilla on vahva kytkös.
- Pahoin pelkään, että monen vanhuksen ruokailu ei ole parasta mahdollista ainakaan ravintoaineiden saannin suhteen. Monilla vanhuksilla on huomattavaa yli- tai alipainoa sekä aliravitsemusta. Ajatukseni oli päästä HelsinkiMission senioritoiminnan kautta vähän tutkailemaan sitä, mikä tilanne käytännössä on ja kenties antamaan joitain vinkkejä ikäihmisten hyvinvointia tukemaan.
Eijaliisa jakoi vapaaehtoistyöpäivänsä kahteen osaan, joista ensimmäinen osa oli kävelylenkki ikäihmisiä avustaen ja toinen osa senioreille suunnattu kauppa-apu.
Bertahemmetin seniorit asuvat vuokralla Helsingin Haagassa kodikkaassa kerrostalossa.
- Tapasimme ala-aulassa ja esiteltyäni itseni kysyin, miten päivä lähtenyt käyntiin aamiaisen suhteen. Sain hieman vaihtelevia kommentteja, osalla hyvin ja osa taisi jo odottaa aamupäivän lounasta, joka tarjoillaan yhteisessä ruokasalissa. Tämän viikon ruokalistalla on jauhelihaperunalaatikkoa, nakkistroganoffia, kalapullia, kaalikeittoa, lindströminpihvejä, tonnikalakiusausta ja karjalanpataa. Jälkiruokana aterioilla tarjotaan marjakiisseliä, mansikkarahkaa, sitruunakiisseliä, vatkattua suklaapuuroa, vadelmakiisseliä, aprikoosikiisseliä ja suklaakakkua. Vilkaisin heidän kanttiininsa tarjontaa, joka oli aika sokeri- ja hiilihydraattipitoista, mutta käytännön toimien vuoksi esimerkiksi tuoreita hedelmiä ei ilmeisesti voi valikoimissaan pitää. Ehkä olen yhteydessä aiheesta ja katsotaan voisiko sokerimäärää kokonaisuudessaan vähän vähentää, ravintoterapeuttimme suunnittelee.
Tunnin kestoinen kävelylenkki sujui mukavissa tunnelmissa jutellen muun muassa ruokatottumuksista, koronasta eristyksineen ja asukkaiden yhteistoiminnasta. Upea, aurinkoinen aamupäivä toi lisää iloa kävelylenkille.
- Palattuamme takaisin kiersin vielä ruokasalin, kanttiinin ja yleiset talon tilat saunoineen. Iloiset hyvästit ja toiveet uudelleen kohtaamisesta heitettyämme lähdin hyvillä mielin intoa ja energiaa täynnä päivän muihin askareisiin. Ollapa itse vanhana noin ihana mummeli!
Vapaaehtoistyöpäivässä parasta oli Eijaliisan mielestä olla tekemisissä vanhempien ihmisten kanssa.
- Ja etenkin havaita, miten miten ihana, positiivinen energia heissä oli!
- Näillä vanhuksilla, joista yksi reipas kävelijä on peräti 99-vuotias, on ihana positiivinen elämänasenne ja iloinen pilke silmäkulmassa. Oli hienoa kuulla, miten he haluavat yhteisöllisyyttä vaikka korona jonkin verran yhteisiä harrasteita rajoittaakin.
Vapaaehtoistyön idea on Eijaliisan mielestä hieno. Tutustuttuaan Helsinki Mission toimintaan vaikuttui siitä, miten hienoa työtä järjestössä puurretaan: tuhansia kohtaamisia on ollut tänäkin vuonna nuorten ja senioreiden parissa.
Eijaliisa oli yllättynyt siitä, miten paljon hyvää mieltä ja energiaa hän itse sai vapaaehtoistyöpäivästään:
- Tapaaminen ja keskustelut senioreiden kanssa oli aivat mahtavia!
- Ehdottomasti harkitsen säännöllisempäänkin vapaaehtoistyöhön osallistumista. Itse asiassa minua yllätti se, miten paljon päivä itselle antoi ja miten vähän se otti.
