Ruohonjuuren työntekijöillä on mahdollisuus käyttää palkallista työaikaansa vapaaehtoistyöhön paremman maailman puolesta. Joka ikinen kuukausi yksi ruohonjuurelainen pääsee yhdeksi päiväksi töihin itse valitsemaansa järjestöön tai muuhun parempaa maailmaa rakentavaan projektiin. Palkan tästä vapaaehtoistyöpäivästä maksaa Ruohonjuuri.
Jumbon Ruohonjuuren Maria vietti vapaaehtoistyöpäivän eläinsuojelukeskus Saparomäessä Porvoossa.
Saparomäkeen Maria meni siksi, että hän halusi tehdä lähemmin tuttavuutta erilaisten eläinten kanssa.
- Haaveenani on joskus tulevaisuudessa pitää pientä maatilaa eläinkavereineen, mutta haluan valita karvakamuni realistisesti. Tahdon olla hyvin selvillä siitä, millaisia eläimet ovat ja millaista hoitoa ne vaativat. Eläimet ovat ihania, mutta ne vaativat myös paljon työtä, Maria kertoo.
Saparomäellä hän pääsi tutustumaan sikoihin, lampaisiin ja kanoihin. Marian vapaaehtoistyöpäivä kului pitkälti sikojen aitauksen parantelun parissa.
- Onni- ja Paavo-siat kaipaavat toistensa seuraa, mutta toinen niistä ei aina arvosta liian tuttavallista lähestymistä. Väliaita estäisi mahdolliset kärhämät, mutta kaverit näkisivät silti toisensa, Maria kertoo.
Vaikka rakennushommat ovatkin Jumbon Ruohonjuuren Marialle tuttuja, aidan rakentamisessa oli kova homma.
- Paavo-sika "auttoi" minua tehtävässä - eli sikaili minkä ehti! Välillä se kaatoi lautoja ja yritti puskea. Se ei antanut mennä hakemaan lisää tarvikkeita, kurasi huivini ja lopuksi huuteli kovaan ääneen, että haluaa nyt päästä takaisin nukkumaan.
Aidan rakentelun tuoksinassa Maria myös rapsutteli lampaita - ja parasta koko työpäivässään olikin se, että eläimiin sai tutustua lähemmin: olla niiden kanssa aitauksessa ja jutustella niiden kanssa.
Maria sai myös vihiä eläinten käytöksestä ja siitä miten niiden kanssa kannattaa toimia:
- Sika suuttuu, jos sitä yrittää väkisin työntää jonnekin, minne ei halua mennä. Sitä kannattaa työntämisen sijaan houkutella leivällä!
Omalle tulevaisuuden maatilalleen Maria ottaisi päivän kokemuksen tuloksena lampaita ja kanoja, jotka tuntuvat helpommilta kavereilta omaehtoisen Paavo-sian temmellysten jälkeen.
- Minua yllätti, miten koiramainen Paavo-sika oli. Se tuli kutsuttaessa luokse, leikki leluilla, sai hepulipyrähdyksiä ja leikitellen kiusasi toisia eläimiä. Yllätyin myös siitä, että peräti 400-kiloinen Onni-sikakin jolkotteli kovaa vauhtia alamäkeä ja kapusi myös reippaasti ylämäkeä takaisin. Se näytti ja kuulosti hassulta, Maria muistelee.
Muiden ruohonjuurelaisten tapaan Mariakin on hyvillä mielin vapaaehtoistyöpäivän järjestymisestä.
- Tämä oli ensimmäinen kertani vapaaehtoishommissa - mutta varmasti teen sitä jatkossakin!
