Ruohonjuuren 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi käännetään hetkeksi katse menneiden aikojen tohinoihin; takavuosien temmellyksissä riittääkin toden totta tarinoitavaa.
Etenkin VR:n makasiinien aika 1980- ja 1990-luvuilla oli Ruohonjuuren historiassa varsin värikästä: rosvoja tuli välillä sekä ovista ja ikkunoista – mutta pääasiassa kaikki sujui hyvässä hengessä. Kadonneiden pehmorusakoiden kohtaloa selviteltiin poliisien voimin ja ryöstöyrityksestäkin selvittiin äimistyneellä kiljahduksella.
Ruohonjuuren alkuaikojen kaikkea tekemistä leimasi epähierarkisuus - titteleitä ei ollut ja työvuorolistatkin väsättiin vuorotellen. Ideat jalostuivat teoiksi silmänräpäyksessä - ja vauhti korjasi virheet. Idealistista innostusta puhkuen, vahvalla tee se itse -asenteella ja kädestä suuhun -taktiikalla touhuttiin menemään ja onneakin oli matkassa: vararikot vältettiin eikä muitakaan isompia onnettomuuksia sattunut. Työ tuntui leikiltä ja niin työkaverit kuin asiakkaatkin yhdeltä suurelta perheeltä.
VR:n makasiinien alla majaili toisinaan asunnottomia, joiden kanssa aamuisin juotiin yhdessä kahvia ja natusteltiin leipää. Maailmaa parannettiin pieni teko kerrallaan - ja juuri yhteiset arvot ja unelmat olivat innostuksen polttoainetta. Henki oli vahvasti tämä: jokainen osaa, jokainen pystyy ja jokainen voi muuttaa maailmaa.
Ruohonjuuri - tapahtumia tulvillaan
Helsingin keskustassa sijainneet VR:n makasiinit olivat aikoinaan vilkas tapahtumakeskus ja Ruohonjuuri oli olennainen osa tätä pöhinää. Yksi lämpimimmistä Ruohonjuuren historian muistoista on hetki, jolloin ihmisketju käsi kädessä ympäröi VR:n makasiinit vaatimuksenaan niiden suojeleminen. Yhteisöllinen henki ja yhdessätekemisen meininki eli vahvana makasiineilla toimivien keskuudessa.
Tapahtumat ovat aivan alkuajoista asti olleet olennainen osa Ruohonjuurta ja niitä onkin vuosien varrella järjestetty laidasta laitaan aina kasviskinkku-bingosta sinkkuiltoihin. Taannoin VR:n makasiineilla järjestetyissä Ruohonjuuren Toukotohinat -tapahtumassa juostiin kimalaishatut päässä räntäsateen keskellä ja kerran tavarantoimittajista koostuva bändi viihdytti asiakkaita isossa teltassa. Kävi sitten niinkin, että kaiken tohinan tuoksinassa ranskalaiset turistit lukittiin myymälän sulkeutuessa epähuomiossa sokkeloiseen kauppaan – mutta tästäkin selvittiin ilman virkavallan apua.
Ruohonjuuri toimi VR:n makasiinien aikana tukkukauppana ja sen myötä tilasimme Saksasta mm. uusiopaperituotteita. Kukaan silloisista työntekijöistä ei osannut juurikaan saksaa (eikä netin käännöstyökaluja ollut silloin vielä käytössä) ja siksi tuotteita pitikin tilata saksankielisistä katalogeista "veikkaa, voit voittaa" -menetelmällä. Yleensä onnea oli matkassa aika paljon eikä kovinkaan usein tullut tilattua mitään sellaista, mitä ei saanut kaupaksi.
Muutto VR:n makasiineilta Kamppiin mullisti liiketoiminnan
Viimeinen viikko VR:n makasiineilla oli työntäyteinen: vuosien aika kertyneet tavarat piti pakata ja tuotteiden poistomyyntikin järjestää.
- Viimeisenä päivänä oli loppuunmyynti, jossa kaikki tuotteet myytiin puoleen hintaan. Olin itsekin tulossa ostoksille ja kun astuin myymälään, jähmetyin hetkeksi paikalleni: näin ihan valtavan ihmisjonon luikertelevan kassalta perimmäiseen huoneeseen saakka. Siinä silmänräpäyksessä vapaapäivästä tuli työpäivä ja päätin jäädä Johannan avuksi hommiin, Ruohonjuuressa kahdenkymmenen vuoden ajan ahertanut Mari muistelee.
Marin hommana oli käydä ennen muuttoa läpi Ruohonjuuren kirjanpitomapit vuodesta 1982 saakka ja päättää, mitkä mapit pitää muuttaa ja mitkä puolestaan voi jo tuhota. Mappeja oli säilytetty VR:n makasiinien vintillä, missä terhakas pulupopulaatio oli jättänyt niihin jälkensä. Homma sottaisten mappien kanssa oli valtava - ja kun se oli valmis ja mapit muutettu, roihahtivat makasiinit tuleen.
- Ruohonjuuren silloinen toimitusjohtaja Arto oli muuton aikaan virkavapaalla ja katseli makasiinien tulipaloa TV-uutisista miettien, että noinkos Mari sitten päättikin hoitaa kirjanpitomappien tuhoamisen, Mari muistelee huumoria viljellen.
Helsingin Kampin Salomonkadun liiketilaan muuton myötä asiakaskunta laajeni nopeasti ja myynnitkin kasvoivat uusiin lukemiin. Kaupallisempaan meininkiin oppiminen ei aluksi ollut helppoa - vanhat tavat istuivat tiukassa ja hissutteluun tottuneita rivakampi työtahti hämmensi.
Kampin myymälän alkuaikojen hämmästyttävimpiin hetkiin lukeutui se, kun yhtenä päivänä myymälään asteli Dalai Lama, joka osti Ruohonjuuresta hamppukengät. Siihen aikaan Ruohonjuuri toi itse maahan hamppuvaatteita, joista kuitenkin sittemmin luovuttiin hirmuisen varkaushävikinkin vuoksi.
Infokioskista kaupaksi
VR:n makasiinien aikoina Ruohonjuuressa myytiin monenlaisia kehitysmaatuotteita, joita myös maakuntien väki tuli Helsinkiin ihmettelemään ja ostamaan. Alkuaikoina Ruohonjuuren luonne infokioskina korostui ja välillä kauppa vaikuttikin enemmän ekoasioiden neuvontapisteeltä kuin relevantilta ostospaikalta.
Vuonna “erkki ja takatukka” Ruohonjuuressa alettiin kuitenkin tietoisesti kehittää asiakaspalvelun laatua ja etenkin myyntiosaamisen petraaminen herätti alussa melkoista vastustusta. Osa porukasta vastusti myymistä ja haasteenamme olikin säilyttää hipin hillitön sielu, mutta oppia ajattelemaan maailmaa asiakkaan näkövinkkelistä.
- Vuosien varrella olemme yhdessä oppineet, että me Ruohonjuuressa parannamme maailmaa arkisen aherruksen kautta - parempi tuote ja valinta kerrallaan, yli kymmenen vuotta Ruohonjuuressa työskennellyt myyntipäällikkö Tuulia muistelee.
Kuvaaja: Pauli Araneva
