Pitäisikö nykyihmisten ruutuajan lisäksi rajoittaa myös kaupungissa vietettyä aikaa? Luontoyhteyttä ainakin taatusti syventää voimallisemmin metsissä samoilu ja kasvien aistiminen kuin kauppakeskussuhailu tai asfalttiviidakkovipelllys.
Biohacker Summit -tapahtumassakin puhunut kanadalainen Yarrow Willard korostaa luontoyhteyden tärkeyttä olennaisena osana kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Herbal Jedinäkin tunnettu kanadalainen kehottaa ihmisiä herättämään “parantajan” sisällään ja syventämään yhteyttä muihin luontokappaleisiin. Willardin mukaan iso osa nykyihmisistä kärsii eräänlaisesta luonnonvajehäiriöstä (nature dificit disorder), jossa muusta eliökunnasta ollaan irtaannuttu. Kuitenkin me kaikki olemme yhtä ja ihminen on yksi eliölaji muiden joukossa.
Suurin osa elävästä elämästä maapallolla on pikkiriikkisiä mikro-organismia, joiden merkitystä ei todellakaan ole syytä vähätellä. Esimerkiksi bakteerit ovat älykkäitä ja muutoksiin tehokkaasti mukautuvia elämänmuotoja, joita ilman me kaikki taatusti kuolisimme.
Mikrobeja eli yksisoluisia eliöitä on helppoa väheksyä tai olla kokonaan ajattelematta. Niin bakteerien, homeiden kuin useiden muidenkin mikroskooppisten pienten eliöiden hyödyt muulle eliökunnalle ovat kuitenkin valtavat aina hapen tuotannosta kuolleen, eloperäisen aineksen hajottamiseen saakka. Yksisoluiset levät (kuten valtamerten sinilevä) ovat toden totta tuottajia parhaasta päästä: ne tuottavat noin puolet ilmakehän hapesta.
Yarrow Willandin mukaan terveydentilamme heijastaa ympäristöä, jossa elämme ja jonka havaitsemme. Hän kehottaa vahvistamaan suhdettamme luontoon ja kasveihin. Internetiäkin olemassaolomme kannalta keskeisempi on se verkosto, jonka puut, sienet ja muut elämänmuodot muodostavat keskenään. Myös ihminen on luonnostaan osa tätä verkostoa - luontoyhteys pitää vaan löytää.
Tiesitkö, että puut viestivät toisilleen “puiden internetin” eli juuriensa sienirihmaston avulla? Metsän vanhimmilla puilla on yleensä laajimmat rihmastoyhteydet eli ne ovat usein kaikkein verkostoituneimpia. Siksi vanhojen puiden hävittyä melkoinen osa metsän “viisaudesta” menetetään.
Vaikka puut ja kasvit vain näyttävät jököttävän paikoillaan, ne aistivat monellakin tapaa. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että kasveilla voi olla kymmenenkin valoa aistivaa solua siinä, missä ihmisolennoilla on vain muutama. Koska valo on kasveille luonnollisesti aivan elintärkeää, ei tokikaan ole ihme, että ne aistivat valoa erityisen herkästi ja ohjaavat kasvuaa kohti loistetta.
Kaikki on energiaa ja kaikkialla on energiaa, jonka pitäisi antaa virrata. Energia onkin keskeinen käsite monen eri kulttuurin hyvinvointijärjestelmissä.
Nykymaailmassa puhutaan paljon flow-tilasta, jonka voi määritellä esimerkiksi virtauskokemukseksi, jossa ihmisen energia käytetään keskittyneesti tavoitteiden saavuttamiseen. Flow-kokemukset vahvistavat ihmistä henkisesti lisäten samalla onnellisuutta ja merkityksellisyyden tuntua.
Kuu rytmittää eloamme vankkumattomasti kuukaudesta toiseen. Etenkin täytenä pallona mollottava kuu valaisee öisin, liikuttelee vuorovesiä ja vaikuttaa myös ihmisiin - toisiin enemmän ja toisiin ei juuri lainkaan. Aika moni meistä tuntee kuun vaikutuksen nahoissaan ja esimerkiksi täyden kuun vaikutukset saattavat aiheuttaa unettomuutta ja levottomuutta.
Kuukausi jakautuu neljään eri kuukierron vaiheeseen: uusikuu, ensimmäinen neljännes, täysikuu ja viimeinen neljännes. Kun kuu kiertää maapalloa, se kasvaa ja vähenee yö yöltä. Alati muotoaan muuttavan kuun vaiheet liitetään useinkin syntymään, kasvuun ja kuolemaan.
Aurinko- ja kuusyklejä pidempiä ovat vuoden kestävä sykli, joka näkyy luonnossa dramaattisimmillaan keväällä uusina alkuina ja syksyllä kasvien kuolemana. Kevät on usein ihmiselläkin olla uudistumisen aikaa: uusia kokeiluja ja elinvoimaista eteenpäin menemistä. Loppusyksystä sen sijaan moni kokee luonnollista tarvetta kääntyä sisäänpäin, viipyillä sisätiloissa ja hiljentyä.
Pisin sykleistä on elämänmittainen, joka sekin voidaan jakaa Rudolf Steinerinkin ajatusten mukaan seitsemän vuoden jaksoihin. Elämän energian sanotaan usein virtaavan seitsemän vuoden sykleissä. Haastavien jaksojen on usein huomattu nousevan seitsemän vuoden välein, jolloin tunteet aaltoilevat ja tasapaino järkkyy.
Herbal Jedi Willard paljastaa myös muita hyvän elämän eväitä: eläminen omien arvojen mukaan, intohimon ja merkityksellisyyden löytäminen, tietoinen läsnäolo, uusien mahdollisuuksien etsiminen, aivojen harjoittaminen “pulmapähkinöillä” ja niin vempeillä kuin kaupungissakin vietetyn ajan rajoittaminen lisäävät kokonaisvaltaista hyvinvointiamme.
Tunteisiin ja intuitioon voisi luottaa nykyistä enemmän. Kiitollinen asenne elämää kohtaan, mindfullnes-harjoitukset, syvät yhteydet muihin luontokappaleisiin ja näkökulmien laajentaminen tekevät meille hyvää. Willardin mukaan jokaisella pitäisi olla “sit spot” - mieluisa ja turvallinen paikka, jossa voisi rauhassa hiljeltyä ja olla aloillaan.
Mittaamisellakin on silti paikkansa: sitä mitä mittaa, voi johtaa. Matkaa kohti tavoitteita voi onnistuneesti jatkaa vain sieltä missä oikeasti on - ei sieltä missä ei ole enää, sieltä missä ei ole vielä tai etenkään sieltä missä ei koskaan ole ollutkaan.
Suurin osa elävästä elämästä maapallolla on pikkiriikkisiä mikro-organismia, joiden merkitystä ei todellakaan ole syytä vähätellä. Esimerkiksi bakteerit ovat älykkäitä ja muutoksiin tehokkaasti mukautuvia elämänmuotoja, joita ilman me kaikki taatusti kuolisimme.
Mikrobeja eli yksisoluisia eliöitä on helppoa väheksyä tai olla kokonaan ajattelematta. Niin bakteerien, homeiden kuin useiden muidenkin mikroskooppisten pienten eliöiden hyödyt muulle eliökunnalle ovat kuitenkin valtavat aina hapen tuotannosta kuolleen, eloperäisen aineksen hajottamiseen saakka. Yksisoluiset levät (kuten valtamerten sinilevä) ovat toden totta tuottajia parhaasta päästä: ne tuottavat noin puolet ilmakehän hapesta.
Wood Wide Web
Yarrow Willandin mukaan terveydentilamme heijastaa ympäristöä, jossa elämme ja jonka havaitsemme. Hän kehottaa vahvistamaan suhdettamme luontoon ja kasveihin. Internetiäkin olemassaolomme kannalta keskeisempi on se verkosto, jonka puut, sienet ja muut elämänmuodot muodostavat keskenään. Myös ihminen on luonnostaan osa tätä verkostoa - luontoyhteys pitää vaan löytää.
Tiesitkö, että puut viestivät toisilleen “puiden internetin” eli juuriensa sienirihmaston avulla? Metsän vanhimmilla puilla on yleensä laajimmat rihmastoyhteydet eli ne ovat usein kaikkein verkostoituneimpia. Siksi vanhojen puiden hävittyä melkoinen osa metsän “viisaudesta” menetetään.
Vaikka puut ja kasvit vain näyttävät jököttävän paikoillaan, ne aistivat monellakin tapaa. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että kasveilla voi olla kymmenenkin valoa aistivaa solua siinä, missä ihmisolennoilla on vain muutama. Koska valo on kasveille luonnollisesti aivan elintärkeää, ei tokikaan ole ihme, että ne aistivat valoa erityisen herkästi ja ohjaavat kasvuaa kohti loistetta.
Sienimaailman supersankarit
Willard ylistää ekosysteemimme jäsenistä erityisesti sieniä, jotka ovat “parhaita puolustajia, mitä maailmassa on”. Ei olekaan sattumaa, että juurikin funktionaaliset sienet ovat nauttineet aivan erityistä arvostusta eri maiden kansanlääkinnässä kuin myös nykyisten biohakkereiden ja muiden terveydestään kiinnostuneiden keskuudessa.Kaikki on energiaa ja kaikkialla on energiaa, jonka pitäisi antaa virrata. Energia onkin keskeinen käsite monen eri kulttuurin hyvinvointijärjestelmissä.
Nykymaailmassa puhutaan paljon flow-tilasta, jonka voi määritellä esimerkiksi virtauskokemukseksi, jossa ihmisen energia käytetään keskittyneesti tavoitteiden saavuttamiseen. Flow-kokemukset vahvistavat ihmistä henkisesti lisäten samalla onnellisuutta ja merkityksellisyyden tuntua.
Luonnolliset syklit
Yarrow Willandin mukaan maailmassa kimara luonnollisia syklejä, joiden huomioiminen lisää hyvinvointiamme. Ultradium-syklin mukaan 90 minuutin työ- tai muun aktiivjiakson jälkeen tarvitaan 15 minuuttia lepoa - eli aikaa palautumiselle ja uudistumiselle. Maskuliininen aurinkosykli on vuorokauden mittainen kun taas feminiininen kuusykli kestää kuukauden.Kuu rytmittää eloamme vankkumattomasti kuukaudesta toiseen. Etenkin täytenä pallona mollottava kuu valaisee öisin, liikuttelee vuorovesiä ja vaikuttaa myös ihmisiin - toisiin enemmän ja toisiin ei juuri lainkaan. Aika moni meistä tuntee kuun vaikutuksen nahoissaan ja esimerkiksi täyden kuun vaikutukset saattavat aiheuttaa unettomuutta ja levottomuutta.
Kuukausi jakautuu neljään eri kuukierron vaiheeseen: uusikuu, ensimmäinen neljännes, täysikuu ja viimeinen neljännes. Kun kuu kiertää maapalloa, se kasvaa ja vähenee yö yöltä. Alati muotoaan muuttavan kuun vaiheet liitetään useinkin syntymään, kasvuun ja kuolemaan.
Aurinko- ja kuusyklejä pidempiä ovat vuoden kestävä sykli, joka näkyy luonnossa dramaattisimmillaan keväällä uusina alkuina ja syksyllä kasvien kuolemana. Kevät on usein ihmiselläkin olla uudistumisen aikaa: uusia kokeiluja ja elinvoimaista eteenpäin menemistä. Loppusyksystä sen sijaan moni kokee luonnollista tarvetta kääntyä sisäänpäin, viipyillä sisätiloissa ja hiljentyä.
Pisin sykleistä on elämänmittainen, joka sekin voidaan jakaa Rudolf Steinerinkin ajatusten mukaan seitsemän vuoden jaksoihin. Elämän energian sanotaan usein virtaavan seitsemän vuoden sykleissä. Haastavien jaksojen on usein huomattu nousevan seitsemän vuoden välein, jolloin tunteet aaltoilevat ja tasapaino järkkyy.
Aitoja kohtaamisia
Yarrow Willandin mukaan yksiulotteisen mittaamisen aika alkaa olla ohi. Olemme siirtämässä mielikuvituksen ja luovuuden aikaa, jossa olennaista on olla yhteydessä toisiin luontokappaleisiin. Mittaustulosten ohella tilaa tulisi antaa tunteille ja olemisen kuulostelulle, tuntemiselle ja kokemiselle. Minäkeskeistä maailmankuvaa tulee pyrkiä laajentamaan koskemaan syvällisiä suhteita muihin luontokappaleisiin. Teknologiset härpäkkeet eivät koskaan voi korvata aitoa yhteyttä ja aitoja kohtaamisia kanssaeläjien parissa.Herbal Jedi Willard paljastaa myös muita hyvän elämän eväitä: eläminen omien arvojen mukaan, intohimon ja merkityksellisyyden löytäminen, tietoinen läsnäolo, uusien mahdollisuuksien etsiminen, aivojen harjoittaminen “pulmapähkinöillä” ja niin vempeillä kuin kaupungissakin vietetyn ajan rajoittaminen lisäävät kokonaisvaltaista hyvinvointiamme.
Tunteisiin ja intuitioon voisi luottaa nykyistä enemmän. Kiitollinen asenne elämää kohtaan, mindfullnes-harjoitukset, syvät yhteydet muihin luontokappaleisiin ja näkökulmien laajentaminen tekevät meille hyvää. Willardin mukaan jokaisella pitäisi olla “sit spot” - mieluisa ja turvallinen paikka, jossa voisi rauhassa hiljeltyä ja olla aloillaan.
Mittaamisellakin on silti paikkansa: sitä mitä mittaa, voi johtaa. Matkaa kohti tavoitteita voi onnistuneesti jatkaa vain sieltä missä oikeasti on - ei sieltä missä ei ole enää, sieltä missä ei ole vielä tai etenkään sieltä missä ei koskaan ole ollutkaan.
