Muutoksen kauneus Iida Lappalaisen silmin

Kun Iida oli tehnyt pitkään pohtimansa muutoksen ruokavaliossaan ja huomannut sen tuomat positiiviset vaikutukset, alkoi yksi asia orgaanisesti johtaa toiseen. Ruokaa kohtaan uudelleen syttynyt rakkaus vei intohimoisen selvitystyön, reseptiikan ja lopulta raaka-aineiden kasvattamisen äärelle. Rohkeus tehdä asiat oman vahvan vision mukaisesti heijastuu Iidan henkilökohtaisen tyylin lisäksi hänen töihinsä, esimerkiksi kun hän päätti toteuttaa konseptinsa ajankohtaisia trendejä esiin tuovasta muotiliikkeestä pelkkien itse poimittujen vintagelöytöjen avulla. Onnistumiset ovat ruokkineet rohkeutta, mutta yhtä lailla Iida kertoo inspiroituvansa vastoinkäymisistä ja haasteista, jotka saavat hänet yleensä yrittämään vain entistä kovemmin. Suurelta tuntuneet hypyt elämässä ovat enää lyhyitä askeleita ja unelmat tulevaisuuden asumismuodosta ja osittaisesta omavaraisuudesta aivan saavutettavissa. Ensin Iidalle, hänen kumppanilleen ja pariskunnan kahdelle rescue-koiralle on kuitenkin alkamassa toinen kausi omalla viljelypalstalla. 

Olet tehnyt vuosien varrella useampiakin elämänmuutoksia. Uskotko porttiteoriaan, jonka mukaan yksi muutos kannustaa ja ohjaa seuraavaan?

Ehdottomasti, vaikka en enää tietoisesti mietikään sitä. 

Omalla kohdallani suuri elämänmuutos lähti liikkeelle ruuasta. Eläimet ja eläinten oikeudet ovat olleet itselleni tärkeitä pienestä pitäen. Nuorena kävin keskusteluja vanhempieni kanssa kasvisruokavaliosta, mutta he olivat sitä mieltä, että kasvava nuori tarvitsee ravinnokseen myös lihaa. Lihansyönnin lopettaminen pyöri mielessäni kuitenkin jatkuvasti. Kun sitten vihdoin ryhdyin kasvissyöjäksi, tuntui että siitä oli enää hyvin lyhyt matka vegaaniksi.

Asuimme kumppanini kanssa ensimmäisessä yhteisessä kodissamme ja söimme eläinperäisistä tuotteista oikeastaan enää kananmunia ja joitakin maitotuotteita. Ehdotin kumppanilleni, että testaisimme yhdessä vegaaniruokavaliota kahden viikon ajan, minkä jälkeen päättäisimme jatkosta. Jos voisimme hyvin, jatkaisimme kokeilua. Koska molempien olo oli paljon kevyempi, turvotus tiessään ja vatsakivut poissa, lopullinen päätös vegaaniruokavalioon siirtymisestä oli helppo tehdä.

Uskon siihen, että kokonaisuus avautuu vähitellen sitä mukaa kun sitä alkaa tarkastella jostakin näkökulmasta käsin.  Omalla kohdallani ruokaan liittyvät muutokset ovat esimerkiksi edelleen työn alla, ja etsin jatkuvasti parempia tapoja toteuttaa tiettyjä asioita. 

Aloit myös kehitellä helppoja arkireseptejä Instagramiin, ja yksi suunnittelemasi resepti löytyy myös blogistamme. Mistä innostuksesi tähän lähti?

Kun siirryimme kasvissyöjiksi, innostuin ruoanlaitosta aivan uudella tavalla. Aiemmin olin ollut todella nirso. Vihasin esimerkiksi maitopohjaisia kastikkeita ja dippejä. Juustoista en liioin koskaan pitänyt. Kasvisruokavalio pakotti kekseliäisyyteen ja reseptien googlailuun. Olin noihin aikoihin osa-aikatyössä, minkä ansiosta minulla oli kotona aikaa kokeilla erilaisia reseptejä. Saatoin jonakin päivänä tehdä vaikka pakkasen täyteen hummusta. Kumppanillani oli joka päivä töiden jälkeen ruoka odottamassa valmiina pöydässä.

Kun ryhdyimme vegaaneiksi, jouduimme käyttämään luovuutta entistäkin enemmän. Saatoimme ruokakaupassa tutun pestopurkin etikettiä lukiessamme tajuta, ettemme voisikaan enää syödä sitä. Ruoanlaitossa kaikki piti ja kaiken sai aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Viimeistään tämä sytytti itsessäni intohimon ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan. Koko lautasmallinkin sai muokata uudelleen itselleen sopivaksi, kun sen ei enää tarvinnut koostua totuttuun tapaan lihasta, perunasta ja salaatista. 

"Rajojen asettaminen voikin parhaimmillaan ruokkia luovuutta. Syön nykyään paljon monipuolisemmin kuin aikaisemmin. Etsin tietoa ja kokeilen erilaisia reseptejä. Tiettyjen elementtien poistaminen ruokavaliosta sai meidät siis oikeastaan suhtautumaan ruokaan vapaammin." 

Kasvisruokavalio herätti Iidan luovuuden valloilleen, ja sen ansiosta syntyi monta herkullista reseptiä. Tässä yksi niistä: Pannulla kesytetty fenkoli hurmaa pehmeällä makeudellaan

Usein muutoksessa pelottaa kenties eniten ajatus siitä, että joutuu luopumaan jostain tutusta ja turvallisesta. Mitä ajattelet siitä, pitääkö muutoksen tuntuakaan helpolta?

Muutosta markkinoidessa tärkeään asemaan nousee ehkä juurikin ensivaikutelma. Jos uusi asia on kääritty kauniiseen pakettiin ja muotoiltu mahdollisimman valmiiksi kokonaisuudeksi, sitä on helpompi lähestyä. Ajattelen, että helppous on tärkeää siinä, että ihminen innostuu lähtemään mukaan muutokseen ja lopulta omaksuu uuden ajattelun tai uudet tavat osaksi elämäänsä. Kun aloin jakaa esimerkiksi vegaanireseptejäni Instagramissa, halusin aloittaa helpoista ja nopeista resepteistä, joihin kuka tahansa voisi tarttua ja kokea onnistumisen tunteen.

Työskentelit vielä hetki sitten yrittäjänä oman vintage-liikkeesi parissa. Liikkeesi oli hyvä esimerkki siitä, miten vaihtoehtoinen tapa – tässä tapauksessa ostokäyttäytymisessä – käärittiin kauniiseen ja houkuttelevaan pakettiin. 

Monen mielikuvissa käytetyt vaatteet rinnastuvat edelleen nuhjuisiin kirpputoreihin. Siksi siirtyminen ainoastaan kirpputoreilla asioimiseen voi tuntua luopumiselta jostain paremmasta. Uuden tavaran liikkeissä esillepanoon, tuoksuihin ja tunnelmaan on panostettu, ja moni ostaa tuotteen kyljessä myös palan tätä kokemusta. Oman liikkeeni konseptia hahmotellessani mietin, voisiko samoja elementtejä tuoda second hand -maailmaan, jotta siitä tulisi houkutteleva vaihtoehto entistä useammalle? Halusin panostaa siihen, miten ”kirpparista” saisi mieltä ylentävän kokemuksen.

Kuulin myös monesti asiakkailtani, että vaikein asia käytettyjen vaatteiden kanssa on löytää juuri se itselle sopiva tuote. Oman vintage-liikkeeni konsepti perustui kuratointiin – olin etsinyt ja valinnut myyntiin tietyn tyylisiä vaatteita, jolloin valikoima oli helpommin hahmotettavissa. 

Etsit ja valitsit tosiaan itse jokaisen myynnissä olleen tuotteen. Huolsit tuotteet ja esittelit ne editorial-tyylisten kuvien kautta itsenäisinä, ajankohtaisina mallistoina. Tämän kaltaisessa toteutuksessa asiakas ei varmasti koe luopuvansa mistään. Miten vahva visiosi rakentui? 

Kun kiinnostuin nuorempana pukeutumisesta, kiinnostuin samanaikaisesti myös vintage-vaatteista, joiden avulla oli mahdollista luoda persoonallinen tyyli. Olin kotikaupungissani vakioasiakas vintage-liikkeessä, jossa kävin säännöllisesti selaamassa läpi viimeksi saapuneet tuotteet. Tästä liikkeestä toivoin aina myös kaikki syntymäpäivälahjani.

"Opin siis jo nuorena, miten oman tyylin voi rakentaa pukeutumalla kokonaan käytettyihin vaatteisiin." 

Kun menin työskentelemään pikamuodin pariin, näin joka päivä lähietäisyydeltä tuotannon volyymin ja vauhdin, jolla tavaraa tuotiin sisään. Nopeissa sykleissä vaihtuvia mallistoja katsellessani ajattelin, että voisin oikeastaan löytää jokaisen tuotteen käytettynä vintage-liikkeestä. Silloin mielessäni alkoi kehittyä idea siitä, miten ja minkälaisessa ympäristössä second hand -tuotteet tulisi esitellä, jotta ne olisivat yhtä houkuttelevia kuin esimerkiksi pikamuoti. 

Mielestäni käytettyjen löytöjen eteen nähty vaiva tuo tuotteille lisäarvoa. Käytettyjen tuotteiden löytäminen kestää kauemmin kuin uuden tuotteen ostaminen. Etsiessään second hand -aarteita joutuu selailemaan eri sovelluksia, laittamaan hälytyksiä ja odottamaan, kunnes oikea koko ilmestyy saataville. Olen samaan aikaan kuitenkin sitä mieltä, ettei tavaroiden kuulu olla niin helposti saatavilla kuin mihin olemme tässä ajassa tottuneet. Muodin puolella on tällä hetkellä liikaa tarjontaa ja uudet vaatteet ovat pääsääntöisesti liian edullisia. Mielestäni meidän tulisi tässäkin asiassa määritellä ”normaali” uudestaan.

Samaan aikaan kun sinulla oli vielä vintageliikkeesi keskustan tuntumassa kävelymatkan päässä kotoanne, muutitte itse kantakaupungista lähiöön. Mistä ajatus tähän lähti?

Halusimme lähemmäksi luontoa. Ennen muuttopäätöstä olimme ottaneet ensimmäisen rescue-koiramme, ja tunsimme jo kolunneemme kaikki ulkoilureitit kaupungin alueella.  Kaapo-koirallamme oli myös ongelmia jalkojen kanssa ja toivoimme lenkkipoluillemme enemmän metsää asfaltin sijaan.

Aluksi muistan ajatelleeni, että muuton myötä joudun luopumaan monesta asiasta: kahviloista kivijalassa, lukuisista kaupoista ja spontaaneista tapaamisista ystävien kanssa. Todellisuudessa nämä kaikki asiat ovat edelleen yhtä helposti saavutettavissa. Lisäksi niiden rinnalle on tullut paljon uutta.

Muuttaminen kantakaupungista lähiöön tuntui päätöksentekohetkellä isolta askeleelta, vaikka muuttomatka oli vain joitakin kilometrejä. Nyt mietin, miksemme muuttaneet saman tien kauemmaksi, jonnekin, missä meillä olisi iso takapiha ja tilaa kasvimaalle. Tässä varmasti toteutuu juurikin se porttiteoria-ajattelu. Yhden askeleen jälkeen seuraavan ottaminen on heti matalamman kynnyksen takana.

Muuttonne jälkeen seurasin kuulumisiasi Instagramin kautta ja muutos näytti ainakin pintapuolisesti merkittävältä. Minkälaista se oli käytännössä?

Tunnelma täällä tuntuu yhteisöllisemmältä. Meillä on aivan ihania naapureita, joiden kanssa vietämme aikaa. Meillä on myös vakiintuneet koirapuistokaverit sekä palstaviljely-yhteisö, jossa ihmiset jakavat viljelyvinkkejä keskenään ja huolehtivat tarvittaessa toistensa palstoista.

Toinen rescue-koiramme Blue muutti luoksemme uuteen kotiin. Ottaessamme ensimmäisen rescue-koiramme, olimme varautuneet aika lailla kaikkeen, mitä rescue-koiran sopeutuminen voisi tuoda tullessaan. Kaapo kuitenkin mukautui arkeemme saumattomasti ja oli alusta asti todella sosiaalinen. Bluen kanssa on ollut enemmän haasteita, joita työstämme edelleen. Vaikka sopeutumisessa tulee monesti takapakkia ja epäonnistumisia, näemme siinä myös etenemistä. Se on palkitsevaa. 

Haasteet ovat kasvattaneet tiedonjanoani ja tarjonneet mahdollisuuden syventyä ja paneutua rescue-koiran kasvattamiseen. Joinakin viikkoina saatoin käyttää valehtelematta 40 tuntia erilaisten opetusvideoiden katsomiseen ja tekniikoiden testaamiseen ja soveltamiseen käytännössä. Koen, että tässä kävi samalla tavalla kuin ruuankin kanssa: ensin hurahdin aiheeseen ja sen jälkeen lähdin kokeilujen kautta tekemään.

Palataan vielä palstaviljelyyn, sillä se vaikuttaa hyvin luonnolliselta askeleelta kaltaisellesi luonteelle, joka sukeltaa mielenkiinnon kohteidensa syvään päätyyn. Kerro siitä.

Palstamme sijaitsee noin vartin kävelymatkan päässä kotoamme. Viljely aloitetaan palstalla toukokuun lopulla, jolloin siemenet kylvetään maahan. Taimet voi esikasvattaa myös kotona. Siementen kylvämisen jälkeen palstalla käydään päivittäin kastelemassa. Myös kuumaan aikaan, juhannuksesta eteenpäin, on tärkeää käydä palstalla tiuhaan kastelemassa, jotta maa pysyy tasaisen kosteana. Syksyllä, kun maa alkaa jäätyä, palsta laitetaan talviteloille.

"Viime kesä oli ensimmäiseni palstalla. Se tarjosi suuria onnistumisen tunteita, kun onnistuin kasvamaan siemenestä kasviksia omalle lautaselle asti. Se oli tyydyttävintä ikinä, ja taisin jopa tirauttaa pellolla parit onnen kyyneleet!" 

Kasvatin palstalla viime kesänä erilaisia vihanneksia ja yrttejä sekä viittä eri kukkalajia. Unikkoja odotin kaikista eniten. Olin lukenut siemenpussista ajankohdan, jolloin niiden kuuluisi nousta ja kun niitä ei alkanut näkyä, luovuin jo melkein toivosta. Muistan vieläkin miten onnellinen olin, kun huomasin ensimmäisen unikon nousseen sittenkin esiin.

Voisi olettaa, että arvostus raaka-aineita kohtaan kasvoi entisestään?

Kyllä, itse kasvattamien vihannesten ja yrttien ympärille oli aivan ihanaa kehitellä uusia reseptejä ja kutsua ystävät illallisille maistelemaan niitä. 

Itse siemenethän eivät maksa juuri mitään, mutta viljelyn eteen käytetty aika ja vaiva ovat sitäkin suurempi panostus. Lopputuloksena palstalta saattaa nimittäin nousta vain kymmenen vaivaista retiisiä, koska alue on kooltaan vain 2x2 metriä. Koko kesää en pystyisi meitä siis ruokkimaan pelkän palstan antimilla. Haaveilenkin siitä suuresta omasta pihasta, jonne voisin perustaa vaikka kunnon perunamaan. 

Liittyykö seuraava haaveilemasi muutos kenties myös oman ruuan viljelyyn?

Kyllä, toivon voivani tehdä sitä kokonaisvaltaisemmin! Olen hullaantunut myös yhteisöasumisen ajatuksesta. Meillä on tällä hetkellä upeat naapurit ja moni ystävämme asuu lähellä. Haaveilen pientaloalueesta, jossa voisimme kaikki asua. Meillä olisi yhteinen iso pelto pelkkää kasvimaata. Lisäksi olisi jaettuja tiloja kuten vaikkapa saunarakennus. Haluaisin kokata suurelle joukolle ihmisiä ja syödä illallisia yhdessä. Soisin tämän olevan ihan arkipäivää. Yhteisöasumisen myötä haaveilen siitäkin, että voisimme jatkossa tarjota useammallekin koiralle uuden kodin. Tunnen, ettei tämä ole enää mikään utopistinen unelma, vaan ihan saavutettavissa oleva asia.