Kevätaurinko hymyilee jo lupaavasti ja osassa maata uusi kasvukausi on aivan nurkan takana. Ensimmäisiä tuoreita versoja päästään usein poimimaan huhtikuun alussa, jos lumipeite malttaa antaa tilaa kevätluonnon vihreille ihmeille. Aivan pian päästään taas poimimaan luonnon tarjoamaa ilmaista vihreää superruokaa ja yrttihullaantumista voi jatkaa aina lokakuuhun saakka.
Tunnista kerättävät kasvit 100% varmuudella
Suurin osa maassamme kasvavista yleisistä villivihanneksista- ja yrteistä ovat useimmille tuttuja, ja monet kasvit on helppo tunnistaa. Jokaisen yrttiharrastajan tulee kuitenkin olla valppaana yrttipöhelikössä, jotta koriin päätyy varmasti vain syötäviä kasveja. Jokainen kasvi on yksilö ja siten ulkonäkö voi vaihdella paljonkin eri yksilöiden välillä. Kasvupaikka ja sääolot vaikuttavat myös kasvin ulkonäköön.
Tarkkuuteen tulee pyrkiä, sillä luonnostamme löytyy myös myrkyllisiä kasveja. Suomessa kasvaa 100 myrkyllistä luonnonkasvia, joista neljännes on hyvin vaarallisia. On yhtä tärkeää oppia tunnistamaan myrkylliset kasvit kuin syötävät kasvit.
On suositeltavaa tarkistaa jokainen kerättävä kasvi jo keruupaikalla ja vielä kertaalleen ennen säilöntää tai yrttisen ruuan valmistusta. Yrtti kannattaa jättää käyttämättä, jos epäilee edes hiukan sen tunnistusta.
Allergisten tulee käyttää varovasti kaikkia luonnonvaraisia kasveja ja erityisesti mykerökukkaiskasveja, kuten siankärsämöä. On myös huomioitava, että joillakin kasveilla voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, joten ne kannattaa selvittää ennen kerätyn kasvin sisäistä käyttöä. Yrttien käyttäminen kannattaa aloittaa kohtuudella, jotta keho ehtii tottumaan niiden superaineisiin.
Kerää kohtuudella
Villiyrttiniityllä saattaa iskeä ahneus. Herkullisia kasveja näkyy kaikkialla ja hetken hurmoksessa kori täyttyy alta aikayksikön. On kuitenkin hyvä muistaa, että yrttiherkkuja ehtii käyttämään vain rajatun määrän eli yrttejä tulee kerätä vain sen verran kuin tarvitsee. Yrttisesonki on pitkä, joten varastojaan ehtii kyllä tarvittaessa täydentämään.
Tiettyjen kasvien kohdalla täytyy lisäksi ottaa huomioon niiden kasvunopeus ja yleisyys. Harvinaisempia ja hitaasti kasvavia kasveja tulee kerätä erityisen hillitysti. Hyvä nyrkkisääntö on, että hyvin yleisiä kasveja voi kerätä yhdeltä kasvupaikalta enintään kolmanneksen ja harvinaisia ja hitaasti kasvavia kasveja vain hippusellinen kokonaismäärästä.
Luonto tulee jättää mahdollisimman koskemattoman näköiseksi ja kunnioittaa sen antimia. Lehdet kerätään ennen kukintaa, kukat juuri niiden puhjetessa, voimakastuoksuisest kukat niiden ollessa täydessä kukassa ja juuret aikaisin keväällä tai syksyllä.
Vanhalla kansalla on ollut tapana antaa vastalahja luonnolle keräämisen jälkeen. Keruuhetkiin voi siis sisällyttää pienen rituaalin, jolla kiittää luontoa sen antimista.
Valitse vain priimaa
Jokamiehenoikeudet takaavat meille mahdollisuuden kerätä ruohovartisia kasveja luonnosta ilman maanomistajan lupaa. Puuvartisten kasvien ja varpujen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Sen sijaan maahan pudonneita oksia ja pudonneita lehtiä saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.
Keräilijän kannattaa kiinnittää huomiota keruupaikan puhtauteen. Yrttejä ei tulisi kerätä lähellä vilkasliikenteisiä teitä, teollisuusalueita eikä runsastyppisiltä alueilta, kuten kompostien, navetoiden ja ulkokäymälöiden läheisyydestä. Kannattaa myös välttää alueita, joissa on käytetty lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Huonokuntoiset kasvit kannattaa jättää osaksi luonnon kiertokulkua.
Yrttikeräilijän välineet
Villiyrttien keräämiseen tarvitaan kori, paperipussi, pahvilaatikko tai tukeva kangaskassi. Eri lajit olisi hyvä pitää erillään. Muovipussiin ei ole hyvä kerätä kasveja. Yrttiharrastuksen tueksi on hyvä hankkia laadukas kasvio ja villiyrttien käyttöön ja keruusta kertova kirja kuten Villiyrtit – hyvinvointia kotikulmilta -kirja, joka on pian Ruohonjuurissa myös mehevässä kevättarjouksessa tai jokin muu teos. Säilöntää varten voi haalia vanhoja lasipurkkeja pitkin vuotta.
Säilö kasvit oikein
Kerätyt yrtit olisi hyvä käyttää tai säilöä mahdollisimman pian. Oikein säilötty yrtti säilyttää parhaiten arominsa ja ravintoaineensa. Kasveja ei tarvitse pestä ennen käyttöä tai säilöntää, ellei niissä selvästi ole likaa tai pölyä.
Kuivaaminen tulisi tehdä enintään 40 asteen lämpötilassa esimerkiksi kasvikuivurissa, nipuissa roikottaen, uunissa suuluukku auki, kuivan saunan jälkilämmössä tai sanomalehden päällä huoneenlämmössä, jos huoneilma on tarpeeksi kuiva. Yrtit ovat valmiita purkitettavaksi, kun ne ovat rutikuivia ja rikkoutuvat murskatessa. Yrtit olisi hyvä säilöä valolta suojattuna kuivassa paikassa tiiviissä purkissa. Kuivatut yrtit säilyvät useamman vuoden.
Suurimman osan kasveista voi silputa suoraan pakasterasioihin tai pikkupusseihin pakastamista varten. Osa kasveista, kuten nokkonen ja savikat, tarvitsevat ryöppäyksen eli kiehautuksen ennen pakastamista. On suositeltavaa pakastaa kasvit pieninä annoksina. Pakastetut yrtit säilyvät hyvänä noin puoli vuotta. Yrttejä voi säilöä myös pikkelöimällä ja hapattamalla eli fermentoimalla.
Syötävien kasvien maailma tutuksi
Aloittelevan villiyrttiharrastajan olisi hyvä lähteä keräämään yrttejä yhdessä kokeneemman osaajan kanssa tai osallistua ohjatulle kurssille. Kirjoista pystyy oppimaan paljon, mutta varmuuden keräämiseen saa vasta luonnossa kasvin äärellä.
Kursseja ohjaavat kokeneet biologit ja keruutuoteneuvojat, joiden avulla inspiroidut varmasti villiyrteistä. Kasvien kiehtovasta maailmasta kiinnostunut voi valita peruskurssin, jatkokurssin tai englanninkielisen kurssin. Paikka kannattaa varata pian, sillä osallistujamäärät ovat rajattuja.
Kurssin päärest varaamaan sivuiltamme täältä: Tapahtumat
