Vaikka mokaaminen tuppaa ärsyttämään ja ahdistamaankin, on virheiden tekemisestä ihmiselle eittämättä myös hyötyä! Epäonnistuminen on tärkeää, koska virheitä tekemällä (ja niistä oppimalla) ihminen kehittyy onnellisemmaksi, rohkeammaksi ja fiksummaksikin.
Vaikka mokaaminen tuppaa ärsyttämään ja ahdistamaankin, on virheiden tekemisestä ihmiselle eittämättä myös hyötyä! Epäonnistuminen on tärkeää, koska virheitä tekemällä (ja niistä oppimalla) ihminen kehittyy onnellisemmaksi, rohkeammaksi ja fiksummaksikin.
Vaikka omien mokien hyväksyminen saattaa joskus olla vaikeaa, armollisuus kannattaa. Virheiden kautta voi oppia paitsi uusia taitoja myös inhimillisyyttä - ja niiden ansiosta moni tärkeä asia valkenee! Kaikkia virheitä ei toki ole tarpeellista tehdä itse; oppia voi myös toisten mokista.
Yrityksen ja erehdyksen kautta saa selville sen, miten maailma toimii. Jos menee ulos ilman sateenvarjoa, kastuu tai jos syö liikaa makeaa, olo tuntuu tukalalta.
Virheitä tekemällä oppii myös tuntemaan paremmin omaa itseään. Selville saa oman armollisuutensa rajat sekä sen, miten virheisiinsä reagoi. Mokaaminen siis kasvattaa luonnetta ja kehittää myös ihmisenä.
Virheet opettavat armollisuutta ja anteeksiantoa - ns. itsemyötätuntoa, mikä osaltaan auttaa pysymään pinnalla tiukoissakin tilanteissa.
Virheiden maksimaalinen välttäminen ei edes kannata: jos aina taapertaa satavarmaa polkua, jää moni elämys kokematta ja piilevä taito havaitsematta. Epävarmuutta kannattaa opetella sietämään ja uuden kokeilemisesta aiheutuvia virheitä arvostamaan. Simppeli esimerkki: ravintolassakaan ei aina kannata tilata samaa annosta, sillä iso osa potentiaalisista makuelämyksistä jää kokematta.
Isoistakaan virheistä ei koskaan ole vielä seurannut maailmanloppua. Niinpä mokat auttavat luottamaan siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
Virheet opettavat myös suhteellisuudentajua: mokaillessa jyvät erottuvat akanoista ja oikeasti merkitykselliset asiat lillukanvarsista melkoisen tehokkaalla tavalla. Oleellista toki on, ettei virheitä suurentele mielessään vaan keskittyy enemmänkin mokien korjaamiseen ja niiden kokonaisvaikutuksen ymmärtämiseen. Harvalla mokalla on vaikutusta oman elämänpiirin ulkopuolella.
Virheet saattavat tuoda elämään myös viihdettä ja huumoria. Esimerkiksi ikioma, isosti iloa ja hyväntahtoista selkääntaputtelua aiheuttanut mokani oli kirjoitusvirhe, josta riemua jaksetaan vielä tänäkin päivänä repiä. Kymmenisen vuotta sitten meillä Kampin Ruohonjuuressa oli jäänyt ekologisista materiaaleista valmistettuja tossuja niin paljon myymättä, että päätimme jakaa niitä asiakkaillemme ilmaiseksi. Tätä informoidakseni kirjoitin henkilökunnallemme sähköpostin otsikolla “EKOTUSSUJA JAOSSA TUULIKAAPISSA”. Toki korjasin kirjoitusvirheen heti sen paljastuttua mutta huumorinkukkaset olivat jo ehtineet kasvaa komeiksi.
Olen onnenkipeneillä paiskattu myöskin siksi, että saan työskennellä puljussa, jossa virheet ovat sallittuja. Kokeiluihin kannustava, oma-aloitteisuutta ja kekseliäisyyttä suosiva, toimelias yrityskulttuurimme ymmärtää sen, että kaikki vedot eivät aina pompahda maaliin.
Me kaikki teemme virheitä ja pakerramme pallolla puutteinemme ja vahvuuksinemme. Kun paljohkosti puuhastelee, tekevälle tosiaan sattuu ja mokiakin kehkeytyy - ihan joka päivä. Olennaista silloin on korjata virheet, minimoida tuhot ja pyytää anteeksi vilpittömästi silloin, kun siihen on aihetta.
Virheistä on hyvä myös ottaa opiksi. Itse esimerkin opin varmistamaan myymälän tyhjyyden huolellisesti ennen ovien lukitsemista sen jälkeen, kun kerran olin lukinnut ranskalaisen turistiperheen myymäläämme puodin ukset suljettuani. Tästäkin toki selvittiin, kun intuition viitoittamana palasin kymmenien minuuttien kuluttua takaisin kaupalle, jossa ovea jo pontevasti ryskytettiin ja hätänumeroonkin oli jo ehditty soittaa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin: virheistä opittiin ja kokemukset karttuivat!
Syyskuussa meillä Ruohonjuuressa vietetään mokanpaljastajaisia. Miten sinä olet mokannut? Mokien tunnustaminen kannattaa - virheet tunnetusti tekevät mestarin!
