Arjen yksinkertaistuminen on saanut monet pysähtymään ja tutkistelemaan elämäänsä ja itseään pintaa syvemmältä. Kun hyörinä on hidastunut, on aitoja asioita alettu arvostaa aiempaa enemmän pintakiillon ja krumeluurien sijaan.
Merkityksellisyys on ihmisen sisäinen, henkilökohtainen kokemus, joka liittyy elämänarvoihin. Filosofi Frank Martelan mukaan merkityksellisyyteen kuuluu myös kokemus siitä, että ihminen on osa jotain itseä suurempaa; tunne siitä, että on osa yhteisöä tai muuta isompaa kokonaisuutta.
Voidaan ajatella, että merkityksellisen elämän ytimessä on jokaisen oma ikigai. Japanilainen ikigai-termi tarkoittaa oman elämän tarkoitusta ja suurta intohimoa, joka tuo elämään onnea ja tyydytystä - ja saa meidät nousemaan aamulla ylös sängystä. Elämän väljentyminen on varmasti tuupannut monia lähemmäs oman ikigainsa löytämistä. Oman ikigain ymmärrettyään ihminen kykenee elämään itsensä näköistä, omien arvojensa mukaista elämää siitä nauttien, sopusoinnussa muiden luontokappaleiden kanssa.
Se tiedetään, ettei onnellisuuden herkeämätön tavoittelu tuo onnellisuutta mutta ehkäpä se ujuttautuu elämään juuri merkityksellisyyden kokemusten kautta?
Merkityksellisyydestä on kohkattu työelämäpuheessa jo monen vuoden ajan - eikä mikään ihme; lohkaiseehan puurtaminen melkoisen kimpaleen ihmisten valvellaoloajasta. Koska aika on arvokkainta, mitä ihmisillä on, on sangen suotavaa, että sen käyttää viisaasti.
Merkityksellisen työn neljäksi peruspilariksi on määritetty autonomian tunne (kokemus siitä, että ihmisellä on sananvaltaa työssään), kyvykkyyden tunne (kokemus siitä, että pääsee työssään käyttämään osaamistaan), yhteenkuuluvuuden tunne (kokemus olemisesta osa yhteisöä, jossa tulee aidosti arvostetuksi sellaisena kun on) ja hyväntekemisen tunne (kokemus siitä, että tekemänsä työ lisää hyvää maailmassa).
